Kristinusko saapui suomeen vasta noin tuhat vuotta sitten. Ennen sitä Suomessa uskottiin eri asioihin kuin suurin osa Suomesta nykyään. Suomen muinaisusko oli vahvasti liitetty metsään, luontoon ja sen elämään tai eläimiin, sekä luonnossa selviytymiseen. Uskoon liittyi myös useita henkilöitä, joilla oli oma osansa tarinoissa ja uskossa.
Suomalaisetn ylijumalaa kutsuttiin "Ukko" - nimellä. Hän oli sään ja sadon jumala. Häntä palvottiin keväällä kylvökaudella, hyvän sadon toivossa, Väinämöisen ja Ilmarisen ohella.
Luonnossa oli muitakin "kuninkaita" jotka olivat hallitsevia henkiä Suomalaisessa uskonnossa. Veden kuningas on Ahti, keneltä pystyi pyytämään hyvää kalatuuria. Metsän kuningas oli taas Tapio. Tapiolta toivottiin onnistuneita metsästysretkiä ja hyvää riistaa.
Uskottiin, että kaikella oli haltiansa ja henkensä. Metsässä ja vedessä oli haltijoita, joita nimitettiin kyseisen paikan väeksi, hehän asuivat siellä.
Esimerkiksi Karhut olivat palvottuja ja tärkeitä eläimiä. Karhuilla olikin monta nimeä, kuten Otso, Kontio tai Mesikämmen, uskottiin että kutsumalla karhua oikealla "nimellään" se saapuisi paikalle, mitä ei aina haluttu käyvän. Mikäli karhun kuitenkin pyydysti, sen kuoleman kunniaksi pidettiin karhupeijaiset, ettei metsänväki, tai saati Tapio pahastuisi. uskottiin myös että peijaisten avulla, karhun sielu syntyisi uudelleen, ja metsään saataisi lisää karhuja riistaksi. Oli myös palvottuja ja pyhiä lintuja, joita ei koskaan surmattu, kuten Joutsen, jota ei vieläkään saa tappaa Suomessa lain mukaan. Tarun mukaan Joutsenen tappamisesta seuraisi kirous.
Muinaissuomalaiset uskoivat kuolevan siirtyvän "Tuonelaan". Tuonelassa elämän kuuluisi kulkea samankaltaisesti kuin maallisen elämän, joten arkkuun pakattiin mukaan esim erkiksi työkaluja, joiden avulla toimia Tuonelassa. Poismennyttä lepyteltiin uhrilahjoilla kuten ruoalla ja heidän vanoilla esineillä. šamaanit tai tietäjät olivat yhteydessä tuonelaan ja siellä oleviin, tämän he tekivät vaipumalla transsitilaan, jota kutsuttiin "loveen lankeamiseksi". Tilaan siirryttiin joko syömällä kärpässieniä (myrkyllisiä!), tai rummuttamalla šamaanin rumpua. Rumpu oli šamaanin tärkein työväline, sen ksalvoon oli maalattu erilaisia kuvia, joilla oli omat tarkoituksensa. Rummulla pystyi myös valitsemaan lapsen nimen, ja se oli yleistä vielä 1500-luvullakin. šamanismi ei ollut asia vain vuosisatoja sitten, šamaaneja on vielä yhä maailman muuttumisesta huolimatta. šamanismia yritettiin kitkeä pois maailmasta 300 vuotta sitten, hävittämällä suurin osa kalliista šamaanirummuista, joita ilman šamaanin työ ei sujunut. šamaanit eivät kuitenkaan ole paljastaneet tapojaan ennustaa ja toimia tutkijoillekaan, ja pitävät ne omassa keskuudessaan. šamaaniksi pääsemiseen, ei voinut vain hakea, vaan heidän yhteisö hyväksyy jonkun šamaaniksi. Valinta peruistui jonkun käytökseen tai ulkonäköön, tai kumpaankin.
Kirjoittanut: Johanna 8A
